Teos: Dipoli, Hyyppä/Lauren -kokoelma Creative Commons License
Näytä edellinen kohde Näytä seuraava kohde


Tekijä
Paatelainen, Raili
suunnittelija
Muut nimimuodot
Pietilä, Reima
suunnittelija
Muut nimimuodot
Opettaja / ohjaaja
Teoksen nimi Dipoli, Hyyppä/Lauren -kokoelma
Opinnäytetyön nimi
Kokoelman nimi Lahjoituskokoelmat
Teknillinen korkeakoulu
Kuvailu Teknillisen korkeakoulun muuttaessa 1960-luvun alussa Helsingistä Espooseen uudesta ylioppilastalosta järjestettiin suunnittelukilpailu. Hankalan kallioisen sijainnin ja tehtävänannossa vaaditun suuren muunneltavuuden vuoksi yksikään ehdotuksista ei täyttänyt kilpailulautakunnan kaikkia vaatimuksia eikä kilpailulle julistettu voittajaa. Reima Pietilä ja Raili Paatelainen (myöh. Pietilä) jakoivat toisen palkinnon Osmo Lapon kanssa ja heitä pyydettiin kehittämään ehdotuksiaan.
Lopulta rakennuksen suunnittelu annettiin Pietilälle ja Paatelaiselle heidän "Luolamiesten häämarssi"-suunnitelmansa pohjalta. Dipolin kustannusarvio oli 680 miljoonaa markkaa, valtava summa ylioppilaskunnalle. Suuri osa hankkeen rahoituksesta kerättiin lahjoituksina, paljolti tukijoilta Suomen teollisuuden johdossa. Rakennustyöt aloitettiin tammikuussa 1965 ja Dipoli otettiin käyttöön syksyllä 1966 TKY:n uutena toimitalona osoitteessa Otakaari 24.
Rakennus suunniteltiin maisemaan mukautuvaksi ja siitä tuli lopulta kokonaistaideteos sisustusta ja kalustusta myöten. Monimuotoinen rakennus istuu ympäristöönsä erinomaisesti. Talossa on yli 300 ikkunaa, joiden pystykarmit kasvavat kuin puut luonnossa. Eteläiselle julkisivulle ovat ominaista voimakkaat räystäät. Reima Pietilän visiossa "lahdekkeina leviävät ja vahvasti ulkonevat kupariräystäät olivat kallionkielekkeitä, joiden suojaan Luolamies rakentaisi alkuasuntonsa."
Dipolin vapaamuotoista, luontoon sulautuvaa arkkitehtuuria sekä ihasteltiin että kritisoitiin sen valmistuessa. Norjalainen kriitikko Christian Norberg-Schulz katsoi sen edustavan paikalliset arvot huomioivaa arkkitehtuuria yleispätevän modernismin sijaan. Juhani Pallasmaa taas katsoi Arkkitehdissä 1967 julkaistussa arviossaan, ettei rakennuksen suunnittelussa ollut noudatettu vastuullisia periaatteita. Reima Pietilä itse totesi Dipolin olevan "hyvän maun vastainen" ja että se "puolustaa oikeutta olla erilainen ja silti arkkitehtuuria". Pietilän mielestä Dipolin tehtävänä olikin herättää keskustelua.
Dipoli oli 1960-luvun alussa poikkeuksellisen vaikea betonirakennuskohde, mutta rakennus oli valmistuessaan myös monessa asiassa aikaansa edellä. Se oli ensimmäinen talo Suomessa, jossa oli koneellinen jäähdytys. Lisäksi saleja erottavat liikuteltavat seinät olivat silloin uusi asia.
Dipolin arkkitehtien Reima Pietilän ja Raili Paatelaisen (myöh. Pietilä) idea lohkareisista seinistä syntyi rakentamisen alkuvaiheen louhintatöistä. ”Kun lohkareita aseteltiin, olimme Amerikassa. Ne jäivät rakentajien järjesteltäväksi. Ehkä ne ovat vähän kootummin kuin olimme ajatelleet”, Raili Pietilä muistelee.
Kaikkiin Dipoliin tehtyihin muutoksiin hän ei ole ollut tyytyväinen. Esimerkiksi talon betoniseinien kevyt maalipinta oli laajalti kehuttu arkkitehtipiireissä.
Teostyyppi
Värivalokuva
Ajoitus
Kuvausaika / valmistusaika (VVVV-KK-PP)
Aika-arvio
Tekniikka
Tekniikka / omat termit
Materiaali
Materiaali / omat termit
Säilyttävä laitos Aalto-yliopiston arkisto
Arkistotunnus TKKKA:DIG:163
w_http://www.profium.com/taikarchivedobject/C1AB6120-826B-4497-3F75-05DF98AF23DC
Tekijänoikeus ja käyttöoikeudet
Creative Commons - Nimeä 4.0
Lähde
Aihe
Henkilö
Paikka
Otaniemi
arkkitehtuuri
teknilliset korkeakoulut
ylioppilaskunnat
Aiheluokka
Kuvatoisinnot
Tekijä
Kuvan nimi
Kuvatyyppi
Arkistotunnus
i_http://www.taik.com/kuvatietokanta/content/digitalContent/primary/20180801/15350354195270.jpg
Tiedoston nimi img017.jpg
Tiedoston koko 998 kB
Kuvan koko
Leveys
Korkeus
Resoluutio 3200 dpi
Bittisyvyys
image/jpeg
Ajoitus
Kuvausaika / valmistusaika (VVVV-KK-PP)
Aika-arvio