Skitsiäiset Ateneum B I 5, Lars Gunnar Nordströmin totemi
Skitsiäiset Ateneumissa 40-luvulla
Skitsiäiset Ateneum B I 5
Kuvasarja
Tekijä
Opettaja / ohjaaja
Kuvasarjan nimi
Skitsiäiset
Opinnäytetyön nimi
Kokoelman nimi
Valokuvat
Taideteollinen korkeakoulu
Kuvailu
Kuvasarja on pääosin 1940-luvulta. Kuvissa esiintyy sekä opettajia (mm. Hulda Potila, Nils Erik (Nisse) Wickberg, Birger Kaipiainen, Arttu Brummer, Runar Englund, Kirsti Ilvesalo, myöh. Ilvessalo-Viljakainen) että opiskelijoita. Syyslukukausi alkoi Ateneumissa perinteisesti skitsiäisillä. Niissä oli tarkoitus luoda yhteisöllisyyttä vanhempien ja nuorempien vuosikurssien kesken ja tutustuttaa nuorempia opiskeluelämään. Ateneum Maskerad - naamiaiset ovat perinteisesti olleet vuoden hauskimmat juhlat taiteilija Kylli Kosken sanoin. Tuolloin kaikki pukeutuivat mielikuvituksellisiin asuihin. Taideteollisen korkeakoulun ja sen edeltäjien toimintaan, opetukseen, toimipisteisiin, henkilöihin ja tiloihin liittyvä kokoelma (Taideteollinen korkeakoulu, valokuvat, TaiKV).
Skitsiäisiä, naamiaisia ja juhlia Ateneumissa ja Helsingin ravintoloissa
Kokoelman nimi
Valokuvat
Taideteollinen korkeakoulu
Kuvailu
Syyslukukausi alkoi perinteisesti skitsiäisillä. Niissä oli tarkoitus luoda yhteisöllisyyttä vanhempien ja nuorempien vuosikurssien kesken ja tutustuttaa nuorempia opiskeluelämään. Kuvassa opiskelijapojat pystyttävät skitsiäisrekvisiittaa, jonka totemin on tehnyt Lars-Gunnar Nordström. Kuvan täytyy olla vuosilta 1946 - 1949, koska Nordström opiskeli tuolloin oppilaitoksessa. Lars-Gunnar Nordström, (1924 – 2014), oli taidemaalari, taidegraafikko ja kuvanveistäjä, jonka töitä oli ensi kertaa julkisesti esillä vuonna 1947. Nordströmiä pidetään yhtenä Suomen nonfiguratiivisen taiteen varhaisimmista ja määrätietoisimmista uranuurtajista. Nordström syntyi arkkitehtiperheeseen ja hän pyrki itsekin opiskelemaan Teknillisen korkeakoulun arkkitehtilinjalle, mutta ei läpäissyt pääsykokeita. Hän päätyi opiskelemaan sisustusarkkitehdiksi Taideteollisessa keskuskoulussa vuosina 1946–1949. Hän kävi myös Vapaata taidekoulua ja teki opintomatkoja Pariisiin ja New Yorkiin. Hän työskenteli eri arkkitehtitoimistoissa muun muassa huonekalujen suunnittelijana vuoteen 1960 saakka.
Sota-aika varjosti koulun toimintaa 1940-luvulla. Rakennus luovutettiin armeijan ja lääkintähuollon käyttöön. Mm. vuonna 1942 kuvataan opiskelijaelämän olleen vaatimatonta. Kuvassa oikealta Hulda Potila, Nils Erik (Nisse) Wickberg, Martti Kutvonen. Hulda Potilasta tarkemmin: (1894-1968), tekstiilitaiteilija, Taideteollisuuskeskuskoulun tekstiiliosaston ammattiaineiden tuntiopettaja 1928-1948 sekä taideteollisen oppilaitoksen tekstiilitaiteen yliopettaja 1949-1962. • Kudonnan opettaja 1920 • Taideteollisuuskeskuskoulu 1924-25 • Taideteollisuusyhdistyksen hallintoneuvoston ja johtokunnan jäsen 1948-49 • Ornamon johtokunnan jäsen 1956- • Tekstiilitait. puheenjohtaja 1956-64 • Töitä Pariisin maailmannäyttelyssä 1937 Tekstiilitaiteilija Hulda Potilan kudontatöitä on mm. Askaisten, Kangasniemen ja Perttelin kirkoissa. Taideteollisuuskeskuskoulussa oli opetusaineena aikaisemmin ollut tekstiilimallisuunnittelu, mutta erillisen tekstiilitaiteen osaston perustamisen jälkeen vuonna 1929 alkoi varsinainen kudottujen kankaiden suunnittelun opetus Hulda Potilan johdolla. Nils Erik (Nisse) Wickbergistä tarkemmin: (1909 - 2002), suomenruotsalainen arkkitehti ja kirjailija, Teknillisen korkeakoulun pitkäaikainen rakennustaiteen historian ja tyyliopin professori. Wickberg teki huomattavan elämäntyön arkkitehtuurin historian tutkijana ja opettajana. Häntä on suorastaan kutsuttu useiden suomalaisten arkkitehtisukupolvien kasvattajaksi. Wickberg oli paneutunut erityisesti uusklassismin ja barokin arkkitehtuuriin sekä yleensä eurooppalaiseen kaupunkikulttuuriin. Hän oli myös yksi ensimmäisistä historiallisen rakennuskulttuurin säilyttämisen voimakkaista puolustajista Suomessa. Wickberg järjesti vuosien mittaan sekä arkkitehtiopiskelijoiden että ystäviensä kanssa ulkomaille lukuisia ekskursioita, joista tuli hyvin suosittuja. Wickberg oli toisaalta yksi modernismin puolestapuhujista taistellessaan 1940-luvun uusromanttisia suuntauksia vastaan. Wickberg näki, että paluu perinteisille linjoille olisi kohtalokas romahdus paitsi rakennustaiteelle myös kaikille muille luovan taiteen muodoille. Arkkitehdin työssään Wickberg antoi kuitenkin merkittävimmän panoksen restaurointihankkeiden suunnittelussa. Hänen restaurointitöistään voidaan mainita Korppoon, Kurikan, Tampereen ja Porvoon kirkot sekä Hämeen linna. Wickberg toimi pitkään Arkkitehti-lehden päätoimittajana, jolloin hänellä oli merkittävä rooli suomalaista nykyarkkitehtuuria koskevassa keskustelussa. Hän osallistui myös monien asiantuntijaelimien ja organisaatioiden toimintaan ja kuului muun muassa Suomen Rooma-instituutin valtuuskuntaan. Kirjailijana Wickberg oli erityisen merkittävä monien arkkitehtuuria ja rakentamiskulttuuria käsittelevien teosten kirjoittajana. Perheettömänä Wickberg testamenttasi kaiken jäämistönsä Teknilliselle korkeakoululle, jossa oppilaitoksessa vuonna 2003 perustetulla Wickbergin rahastolla edistetään arkkitehtuurin ja ensisijaisesti arkkitehtuurin historian opetusta ja tutkimusta.
Skitsiäisiä, naamiaisia ja juhlia Ateneumissa ja Helsingin ravintoloissa
Kokoelman nimi
Valokuvat
Taideteollinen korkeakoulu
Kuvailu
Roolipukeutuminen oli tärkeä osa juhlintaa. Taiteilija, kuvaamataidonopettaja Kylli Koski kertoi vuoden hauskimpien juhlien olleen Ateneumin naamiaiset, joihin kaikki pukeutuivat mielikuvituksellisiin asuihin. Skitsiäisteematkin sopivat toisinaan hyvinkin villiin pukeutumiseen. Kuvassa tuskin on piirustuksenopettaja Beeda (Beda) Närhi, vaikka hänet on kuvatekstissä mainittu. Kuvassa lienee pikemminkin Närhen oppilaita.
Skitsiäisiä, naamiaisia ja juhlia Ateneumissa ja Helsingin ravintoloissa
Kokoelman nimi
Valokuvat
Taideteollinen korkeakoulu
Kuvailu
Syyslukukausi alkoi perinteisesti skitsiäisillä. Niissä oli tarkoitus luoda yhteisöllisyyttä vanhempien ja nuorempien vuosikurssien kesken ja tutustuttaa nuorempia opiskeluelämään.
Skitsiäisiä, naamiaisia ja juhlia Ateneumissa ja Helsingin ravintoloissa
Kokoelman nimi
Valokuvat
Taideteollinen korkeakoulu
Kuvailu
Vuoden hauskimmat juhlat olivat Ateneumin naamiaiset - kaikki pukeutuivat mielikuvituksellisiin asuihin, muisteli taiteilija Kylli Koski. Oppilastöiden aiheisiin varsinkin 1910-luvulla kuuluivat erilaiset taruolennot. Ne esiintyivät mm. roolipukuinakin.
Skitsiäisiä, naamiaisia ja juhlia Ateneumissa ja Helsingin ravintoloissa
Kokoelman nimi
Valokuvat
Taideteollinen korkeakoulu
Kuvailu
Kaarle Arttu Brummer-Korvenkontio (1891– 1951) oli suomalainen muotoilija ja suomalaisen taideteollisuuden keskeinen vaikuttaja. Hän oli Taideteollisen keskuskoulun opettaja ja vuodesta 1944 sen taiteellinen johtaja. Taideteollisuusyhdistys Ornamo on perustanut hänen mukaansa nimetyn Brummer-palkinnon. Birger Johannes Kaipiainen (1915 – 1988) oli suomalainen muotoilija ja keraamikko. Kaipiainen opiskeli Taideteollisuuskoulussa Arttu Brummerin oppilaana. Hän pääsi 1937 Arabian taiteilijaksi ja oli siinä tehtävässä lähes koko ikänsä. Kirsti Ilvessalo (vuodesta 1957 Ilvessalo-Viljakainen) (1920 - ) on suomalainen tekstiilitaiteilija, erityisesti ryijynsuunnittelija. Hänen suunnittelu-uransa huippua oli 1940–1960-luku, jolloin hän kuului tähtisuunnittelijoihin maailmanlaajuisesti. Häntä on pidetty myös värien käytön mestarina. Ilvessalo opiskeli Taideteollisuuden keskuskoulussa tekstiilitaidetta. Opintojen jälkeen hän aloitti Suomen käsityön ystävissä myyjänä mutta siirtyi sitten kutomon johtajaksi. Suomen käsityön ystävien jälkeen hän perusti kutomon kotitalonsa alakertaan. Helge Runar Engblom (1908–1965) oli suomalainen muotoilija ja sisustusarkkitehti. Engblom opiskeli vuosina 1925–1929 Taideteollisessa keskuskoulussa huonekalujen suunnittelua ja vuosina 1933–1936 Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa maalausta. Vuonna 1936 Engblom jätti opinnot Ateneumin taidemaalariluokalla ja vuokrasi opiskelutovereidensa Tove Janssonin, Christian Sibeliuksen ja Unto Virtasen kanssa yhteisen ateljeetilan Helsingin Ullanlinnasta. Engblom toimi 1930-luvulla huonekalujen freelance-suunnittelijana muun muassa Asko Oy:lle ja Oy Boman Ab:lle. Toisen maailmansodan jälkeen hän teki suunnittelutyötä myös tukholmalaiselle Svenska Hantverksföreningenille. Oman taiteellisen työnsä ohessa Engblom toimi opettajana 1930-luvulta lähtien. Hän oli Taideteollisen keskuskoulun sommittelun, ornamentti- ja vapaan käden piirustuksen tuntiopettajana vuosina 1935–1951 sekä sisustusosaston ensimmäinen lehtori vuosina 1951–1964, opetusalanaan sommittelupiirustus. Engblom sai oppilailtaan lempinimen Skåpe. Muutaman vuoden ajan Engblom opetti myös Teknillisessä korkeakoulussa tuleville arkkitehdeille huonekalusuunnittelua.
Skitsiäisiä, naamiaisia ja juhlia Ateneumissa ja Helsingin ravintoloissa
Kokoelman nimi
Valokuvat
Taideteollinen korkeakoulu
Kuvailu
Syyslukukausi alkoi perinteisesti skitsiäisillä. Niissä oli tarkoitus luoda yhteisöllisyyttä vanhempien ja nuorempien vuosikurssien kesken ja tutustuttaa nuorempia opiskeluelämään. Sotavuosina opiskelijaelämä jäi vaatimattomaksi; kerrotaan ettei mitään toverielämää ollut; jos joku tuli rintamalta lomalle, tytöt piirittivät hänet kuin ilmestyksen.
Skitsiäisiä, naamiaisia ja juhlia Ateneumissa ja Helsingin ravintoloissa
Kokoelman nimi
Valokuvat
Taideteollinen korkeakoulu
Kuvailu
Vuoden hauskimmat juhlat olivat Ateneumin naamiaiset - kaikki pukeutuivat mielikuvituksellisiin asuihin, muisteli taiteilija Kylli Koski. Oppilastöiden aiheisiin varsinkin 1910-luvulla kuuluivat erilaiset taruolennot. Ne esiintyivät mm. roolipukuinakin. Kuva lienee 1940-luvun lopulta, sodan jälkeen, koska Stockmannin tavaratalo kärsi sodassa mittavia vaurioita. Kuvassa oikealla Lasse Ollinkari, (1921– 1993), sittemmin sisustusarkkitehti. Hän suoritti ammatilliset opintonsa Taideteollisessa oppilaitoksessa. Ollinkari aloitti uransa Aarne Ervin arkkitehtitoimistossa. Oman toimistonsa hän perusti Helsinkiin vuonna 1954. Vaikka Ollinkarin tuotantoon kuului myös eri tiloihin suunniteltuja kalusteita, hän loi mainetta nimenomaan sisustussuunnittelijana. Oma toimisto sijaitsi kodin yhteydessä. Puoliso, keraamikko Irma Ollinkari, avusti suunnittelutyössä, oli mukana toimiston hallinnossa ja huolehti henkilökunnan aterioista.
Skitsiäisiä, naamiaisia ja juhlia Ateneumissa ja Helsingin ravintoloissa
Kokoelman nimi
Valokuvat
Taideteollinen korkeakoulu
Kuvailu
Syyslukukausi alkoi perinteisesti skitsiäisillä. Niissä oli tarkoitus luoda yhteisöllisyyttä vanhempien ja nuorempien vuosikurssien kesken ja tutustuttaa nuorempia opiskeluelämään. Kuitenkin sotavuosina opiskelijaelämä jäi vaatimattomaksi; kerrotaan ettei mitään toverielämää ollut; jos joku tuli rintamalta lomalle, tytöt piirittivät hänet kuin ilmestyksen. Kuvassa vasemmassa laidassa silmälasipäinen opettaja on Arttu Brummer. Kaarle Arttu Brummer-Korvenkontio (1891 – 1951) oli suomalainen muotoilija ja suomalaisen taideteollisuuden keskeinen vaikuttaja. Hän oli Taideteollisen keskuskoulun opettaja ja vuodesta 1944 sen taiteellinen johtaja. Taideteollisuusyhdistys Ornamo on perustanut hänen mukaansa nimetyn Brummer-palkinnon.
Skitsiäisiä, naamiaisia ja juhlia Ateneumissa ja Helsingin ravintoloissa
Kokoelman nimi
Valokuvat
Taideteollinen korkeakoulu
Kuvailu
Syyslukukausi alkoi perinteisesti skitsiäisillä. Niissä oli tarkoitus luoda yhteisöllisyyttä vanhempien ja nuorempien vuosikurssien kesken ja tutustuttaa nuorempia opiskeluelämään. Kuvassa skitsiäisteema on ilmeisesti ollut primitiivisyys. Piirros- ja maalauskuvitus on alkukantaista. Totemikuvittajana Lars-Gunnar Nordström. Lars-Gunnar Nordström (1924 – 2014) oli suomalainen taidemaalari, taidegraafikko ja kuvanveistäjä, jonka töitä oli ensi kertaa julkisesti esillä vuonna 1947. Nordströmiä pidetään yhtenä Suomen nonfiguratiivisen taiteen varhaisimmista ja määrätietoisimmista uranuurtajista. Nordström syntyi arkkitehtiperheeseen ja hän pyrki itsekin opiskelemaan Teknillisen korkeakoulun arkkitehtilinjalle, mutta ei läpäissyt pääsykokeita. Hän päätyi opiskelemaan sisustusarkkitehdiksi Taideteollisessa keskuskoulussa vuosina 1946–1949. Hän kävi myös Vapaata taidekoulua ja teki opintomatkoja Pariisiin ja New Yorkiin. Hän työskenteli eri arkkitehtitoimistoissa muun muassa huonekalujen suunnittelijana vuoteen 1960 saakka.
Skitsiäisiä, naamiaisia ja juhlia Ateneumissa ja Helsingin ravintoloissa
Kokoelman nimi
Valokuvat
Taideteollinen korkeakoulu
Kuvailu
Syyslukukausi alkoi perinteisesti skitsiäisillä. Niissä oli tarkoitus luoda yhteisöllisyyttä vanhempien ja nuorempien vuosikurssien kesken ja tutustuttaa nuorempia opiskeluelämään.
Skitsiäisiä, naamiaisia ja juhlia Ateneumissa ja Helsingin ravintoloissa
Kokoelman nimi
Valokuvat
Taideteollinen korkeakoulu
Kuvailu
Syyslukukausi alkoi perinteisesti skitsiäisillä. Niissä oli tarkoitus luoda yhteisöllisyyttä vanhempien ja nuorempien vuosikurssien kesken ja tutustuttaa nuorempia opiskeluelämään. Kuvan skitsiäisten teema on ilmeisesti ollut primitiivisyys. Taustalla valkoiselle kankaalle maalattu totemihahmo on Lars-Gunnar Nordströmin työ. Lars-Gunnar Nordström, (1924 – 2014), oli taidemaalari, taidegraafikko ja kuvanveistäjä, jonka töitä oli ensi kertaa julkisesti esillä vuonna 1947. Nordströmiä pidetään yhtenä Suomen nonfiguratiivisen taiteen varhaisimmista ja määrätietoisimmista uranuurtajista. Nordström syntyi arkkitehtiperheeseen ja hän pyrki itsekin opiskelemaan Teknillisen korkeakoulun arkkitehtilinjalle, mutta ei läpäissyt pääsykokeita. Hän päätyi opiskelemaan sisustusarkkitehdiksi Taideteollisessa keskuskoulussa vuosina 1946–1949. Hän kävi myös Vapaata taidekoulua ja teki opintomatkoja Pariisiin ja New Yorkiin. Hän työskenteli eri arkkitehtitoimistoissa muun muassa huonekalujen suunnittelijana vuoteen 1960 saakka.
Skitsiäisiä, naamiaisia ja juhlia Ateneumissa ja Helsingin ravintoloissa
Kokoelman nimi
Valokuvat
Taideteollinen korkeakoulu
Kuvailu
Syyslukukausi alkoi perinteisesti skitsiäisillä. Niissä oli tarkoitus luoda yhteisöllisyyttä vanhempien ja nuorempien vuosikurssien kesken ja tutustuttaa nuorempia opiskeluelämään. Sotavuodet hiljensivät opiskelijatoiminnan, koska mm. maaseudulta kotoisin olleet lähtivät ja palasivat vasta sodan päätyttyä. Monen pojan kerrottiin kaatuneen ja lisäksi muitakin jäi sille tielleen. Sotavuosina rikkoutuneita ikkunoita peitettiin ikkunalasien puutteessa pahvilla, joten valaistus oli huono ja rakennuksessa oli kylmä.